Tänään saatiin taas yksi ilmottautuminen häihimme. Niitä on jo tullut ihan mukavasti, mutta ongelmana onkin nyt se, että vieraita on koko ajan tulossa lisää ja lisää! Mielestäni laitoin kutsuihin ihan selvästi sen, ketä kutsu koskee. Tällöin emme ajatelleet, että kutsuttujen kissojen koirien kaimat (eli siis uudet puolisot joita emme ole edes nähneet) ovat tulossa. Ei sitä sitten viitsi puhelimessa sanoa, että no kutsu olikin vain sinulle tarkoitettu.. Ärsyttävää välinpitämättömyyttä ja suoraa röyhkeyttä vierailtamme! Nyt en enää tiedä, että miten budjettimme riittää. Luultavasti joudun leikkaamaan kukkien hinnoista pois, eli luultavasti minulle ei sitten tule edes kimppua.. Asiaa ei myöskään auta se, että puolisoni kesätyöt alkavat vasta kesäkuun puolessa välissä, jotenka minä olen se, kuka elättää perheen tällä hetkellä.
Alkaa kyllä kaduttamaan, että tulee mentyä opiskelijabudjetilla naimisiin :(

Tänään tipahti esteettömyystodistus postiluukusta :) Ei se ollutkaan sitten kummoisempi asia hoidettavaksi. Muutenkin alkaa oleen asiat jo ihan hyvillä malleilla, enää puuttuu hääkarkit, sulhasen liivi,kraka ja kauluspaita, kukat ja ohjelmat :) Muuten ollaan saatu aika hyvin asioita alta pois.

Huomenna aloitetaan hääpuvun muokkaaminen, vähän huolettaa se, miten puku tulee mahtumaan :/ Se nyt kävi aivan selväksi, että yläosaa pitää muokata kiitos ah aina niin ihanan poveni takia, se ei pienene vaikka kuinka yritän :P Keskivartalon olen onneksi saanut kiinteytymään oikeaan suuntaan, jotenka sitä ei ilmeisesti tarvi muokata :) Myös huntua aletaan fiksailemaan tänään.

Tosiaan omat polttarini ovat vajaan kuukauden päästä, sulhasen polttareista ei ole mitään hajua. Onneksi kaaso 1 lupasi hoidella asiaa eteenpäin ;) Saimme myös esteettömyystodistuksen haun yhteydessä tietää kanttorimme numeron ja nimen, ja selvisikin että kanttori on yksi paikkakunnan parhaimmista, laatu pitäisi siis olla taattu :)

Pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta kukkia hommailemaan, etteivät jää pian saamatta :D Kyllähän näitä tekemisiä riittää, mutta on sitä onneksi vielä 7 viikkoa aikaakin :)

Tässä vähän häämietteitä, mitä on viime aikoina tullut. Sulhanen sai vihdoin hommattua bestmanin, bestman kysyi ensimmäisenä kauhuissaan, että onko hänen pakko pitää puhe häissä :D Vastaus: Ei missään nimessä ole. Saa puhua, jos haluaa, mutta ei ole pakko.

Sulhaselle ei kelpaa mikään hääauto, jota olen ehdotellut. Joku pitäisi kuitenkin saada. Parhaimpana letkautuksena sulhanen totesi eilen, kun keskustelimme auton koristelusta: “Etkö sä voi koristella sitä”? Kyllä rakas minähän sen koristelen hääaamuna :D Täydessä tällingissä. Varsinkin kun ajan ensin aamulla kampaajalle ja tuon kampaajan jälkeen auton omalle parkkikselle, josta jonkun pitäisi se hakea ja viedä minut pukeutumaan. Ei aina tuo miesten järjenjuoksu ole looginen :D

Esteettömyystodistuksetkin stressaavat. Ei mitään hajua, koska sellainen pitäisi hommata. Muistelisin jostain kuulleeni, että ne ovat maksimissaan 3kk voimassa.. Lisäksi pappiin ei ole otettu yhteyttä, eikä kanttoria varattu, koska sähköpostissa luki, että ottakaa yhteyttä lähempänä kesää. Mikä sitten on lähempänä kesää:D Toukokuu? Kesäkuu? Vaikeata on.

Työ- ja opiskelukavereilleni olen antanut vinkkeinä, että menkää joko salaa naimisiin tai palkatkaa hääsuunnittelija :D Menisi helpommin. Sain uuden puhelimenkin, eikä minulla ole enää kuvaa edes hääpuvusta. En muista enää, minkänäköinen se on :D Kauhea stressi myös siitä, mahdunko pukuun (alunperinkin oli vähän liian pieni, koska olisi löytynyt vain kaksi kokoa isompi, jonka muokkaaminen olisi pilannut puvun). Että näin.

Mukavaa vapun odotusta ja lopulta vappua kaikille! :)

Tänään sain haettua vihdoin sormuksen, jonka piti olla valmis jo viime viikolla mutta eipä ollutkaan. Se oli vielä kauniimpi, kuin mitä muistinkaan :) ja kaiverrus oli todella kauniisti tehty.

Koska menemme naimisiin keskellä kesää ja sesonkiaikana, olisi tärkeätä saada vuokrattua hääkuljetukset jo ajoissa, valitettavasti sulhaseni ei ole samaa mieltä asiasta :D Hänen mielestään olen liian aikasin liikkeellä ja “kyllä sen nyt myöhemminkin kerkiää.” Rakas siippani ei taidakkaan tajuta, että Tampereella hääkuljetuksen varaaminen voi olla vähän kinkkisempi juttu. Olenkin yrittänyt ehdotella meidän kuljetukseen soveltuvia autoja, mutta vastaukseksi tulee “joo joo ihan hyvä” tai sitten “ei nyt tuollasta. Tai no ihan sama.” Ärsyttävää :D

Vieraiden kuljetukseen löysin täydellisen minibussin! Paikkoja on 1+8 ja hintaa on vuorokaudelta 79€. Olen aivan äimänkäkenä siitä, ettei kyseistä minibussia ole vielä varattu heinäkuulle ja siksi haluaisinkin varata sen itse nyt. Tästäkin siippani on erimieltä, sillä “ei sitä nyt vielä tarvitse varailla” :D Ah miehet <3 pakko vain rakastaa :)

Onneksi tänne pääsee aina välillä purkautumaan ja huokaisemaan helpotuksesta :) Sulholtani puuttuu vielä bestman ja minulle ystäväni ovat jo onnistuneet lipsauttamaan polttaripäivänkin vahingossa :D Saa nähdä, mitä tässä vajaan 3 kuukauden aikana ehtii vielä tapahtumaan…

Kylläpä aika rientää! Tänään jäljellä enää 100 päivää häihin :) Onneksi sain maanantaina varattua hääkampauksen ja koekampauksen ajan, sekä värjäykseen ja leikkaukseen ajan. Luottokampaajani oli tehnyt vielä niin ihanasti, että hän oli sopinut aloittavansa kesälomansa 9.7, että varmasti ehtii tekemään hääkampauksen minulle! :)
Tulipa sitä nähtyä näin sadan päivän kunniaksikin hääpainajainen, jossa sulhanen ilmaantui kampauksen tekoon ilmoittamaan, että hän ei haluakkaan mennä naimisiin :D Kovasti siippa kyllä unen jälkeen vakuutti, että näin ei tule missään nimessä käymään :P
Kyllä sitä asiat alkavat kovasti olemaan pulkassa, enää pitäisi käydä varaamassa häämeikin koeaika, ostaa hääkarkit ja pussittaa ne, varata hääauto (sikäli ettemme omaa käytä) ja kukat ostaa :)

Vihdoin koko alkuvuoden kestänyt morisusdietti alkaa näyttään tulostaan! Ensimmäistä kertaa kolmeen tai neljään vuoteen puntari laski alle 60kg :) Tämä on kyllä huima saavutus, nyt voi alkaa keskittymään täysillä kiinteytymiseen, jonka aijon tehdä pilateksen ja bodybalancen avulla. Tätä on kyllä odotettu monta vuotta, ottaen huomioon, että seurustelumme aikana olen lihonut korkeimmillaan 26kg.. Tosin silloin kun aloimme seurustelemaan olin 16 ja painoin 40kg eli osa on varmasti tullut naisellistumisesta :D Mutta kuitenkin, voi tätä ilon päivää ^^

Ai että, vihdoin pitkän etsimisen jälkeen olen löytänyt sormuksen, joka miellyttää silmää :) Vielä en ole ihan timanttiset liikkeeseen asti päässyt livenä katsomaan tätä kyseistä ihanuutta, mutta ainakin netissä näyttää mahtavalta. Olen vielä sellainen ihminen, että rakastun täyttä päätä ja tiedän heti sen oikean osuessa kohdalle :) Toivottavasti todellisuus vastaa sitten kuvaa!

Linkkinä tämä ihanuus: http://www.timanttiset.fi/suomeksi/Tuotteet/Tuotehaku/tabid/110/Default.aspx?Group=TIMANTTIKORUT%7CTimanttisormukset%2Bvalkokulta&Code=2650-0045

Eilen saimme käytyä sulhaseni kanssa (ja jopa hänen ehdotuksestaan!) ostamassa tarvikkeita hääkutsuihin :) Ostimme nyt vain kahteen kutsuu tarvikkeet, joilla voimme testata fontteja ja muutenkin ulkoasua. Yllätyin kyllä suuresti värivalinnasta, johon päädyimme lopulta. Olin itse menossa ostamaan violetteja kutsuja, mutta päädyimmekin ihanaan helmenhohtoiseen valkeaan ja hieman violettiin vetävään koristenaruun, jossa on kultaiset reunat :) Onneksi rakkaani omistaa paremman värisilmän, kuin minä ;)

Huoh, häihin 140 päivää, enkä osaa vieläkään päättää että teettäisinkö vai ostaisinko kaupasta mekon :/

Onko teillä minkälaisia kokemuksia teetetystä puvusta? Olen kuullut, että joskus teetetty mekko näyttää jotenkin epäammattimaisemmalta, kuin kaupasta ostettu vaikka se olisi ammattilaisen tekemä.. Kuulostaa vähän oudolta :D

Isoin ongelma tässä ehkä on se, että minulla ei ole minkäänlaista hajua, minkälaisen mekon haluaisin. Ja ongelmaa ei todellakaan helpota se, että äitini ja siskoni ovat jo omalla tahollaan päättäneet minkälainen mekko minulle sopii.. Tämän vuoksi mekkokaupoille meno ahdistaa :/

Kokemuksia kummankinlaisista mekoista olisi mukava saada! :)

Voi mikä ihana yllätys minua odottikaan, kun sain puhelun sulhaseltani viikonloppuna. Sain tietää, että pääsemme osallistumaan hänen ystävänsä häihin tasan puoli vuotta ennen omiamme. Olen niin onnellinen asiasta, koska näin saan lähikosketusta häihin ja niiden järjestämiseen. Olen sen verta nuori, että kymmeneen viimeiseen vuoteen mahtuu vain kahdet häät, joissa toisissa olin n. 11 vuotias enkä täten muista niistä oikeastaan mitään. Viimeisimmät häät olivat todella pienet ja juhlia vietettiin ortodoksisin ja lestadiolaisin meoin, joten niistä ei oikein saanut mallia meidän häihimme. Sain kutsun käteeni sunnuntaina ja olen siitä asti vain haaveillut ja suunnitellut omia kutsujamme :) Sulhaseni ystävän häistä olen saanut jo paljon hauskoja ja hyödyllisiä ideoita meidän häihimme.