Pitkästä aikaa tuli tarve ihan omalla hääseinällä kertoa edistymisestä. Kävin toista kertaa Tallinnassa pukuostoksen tiimoilta viime perjantaina ja sain puvun mukaani. Kävin myös täälläkin hehkuttamassani Karnaluksissa ostamassa ompelutarvikkeita ja mm. saumurilankoja, hinta vaivaiset 1,80e/kpl kun eräässä nimeltämainitsemattomassa valtakunnallisessa kangaskauppaketjussa vastaavat langat maksavat 4,90e/kpl. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että yhtä lankaväriä tarvitaan aina 4 rullaa, jotta saumurilla saa yhden väristä tehtyä, joten 20e/väri on aika paljon enemmän kuin 7,20e/väri.

Langoille on tarvetta, sillä olen oikealta ammatiltani ompelija, ja tälläkin hetkellä on monenmoista tilaustyötä työn alla. Tällä hetkellä ansiot jäävät vuodesa reilusti alle alv. rajan, mutta jospa tästä joskus saisi ihan oikean sivutyön itselleen, tai vaikka oman yrityksen, jos mies joskus tienaa niin paljon, että voin itse keskittyä harrastamiseen ;)

Työn alla nyt siis papillemme jakku ja hame villasekoitekankaista, pikkuveljilleni ( 8v ja 11v) housut ja liivit hääjuhlaan (Armanin ja Hugo Bossin pukukankaista tietysti ;) ) ja kaasokin haluaa teettää puvun minulla.

Näin käsityöihmisenä olikin sopivaa, että omakin pukuni on paikan päällä Tigasmossa ommeltu eli aitoa eestiläistä käsityötä :) En tuota yksityiskohtaa tajunnut kysyä mekkoa valitessani, mutta kohtalo johdatti ooneksi heidän oman mallistonsa puvun luokse eikä tilauspuvulle, ihanaa! Tämä on oikeasti tärkeä yksityiskohta minulle.

Mutta otsikkoon! Tämän viikon teemana ovat olleet kutsut, ja niitä on tässä nyt sitten tulosteltu, leimailtu ja embossattu. Puolesta kutsuista puuttuu vielä leimakuva ja kaikista sisälehti tietoineen ja nauha joka sitoo kaiken paketiksi. Tahtoisin kovasti saada jo kutsut postiin, sillä teemme myös “kakkoskutsut” siinä vaiheessa kun osa porukasta on jo ilmoittanut ettei pääse. Saamme näin toivottavasti enemmän ystäviä paikalle – ensimmäisen kierroksen kutsut kun lähtevät enimmäkseen sukulaisille.

Eli palaanpa tästä laimasinmusteen ja kohojauheen pariin nyt :)

Klassisen tyylin nimeen vannova sulhaseni ehdotti helmiä minulle koruiksi häihin. Lahden kivi- ja helmimessuilta löysimme melko säännöllisen kokoisia makeanveden helmiä, joita lähti mukaan 2×40cm nauhaa. Lisäksi ostin lukon ja helmisilkkiä, tosin silkkiä olisi pitänyt ostaa enemmän, sillä se loppui kesken. Onneksi hätä keinot keksii :D

Helmien tekemiseen meni useampi tunti, tosin tein ne kahtena eri päivänä joten se ei tuntunut niin pitkältä ajalta. Jokaisen helmen välissä on solmu, jotta helmet eivät hankaudu toisiinsa ja laskeutuvat kauniimmin. Lisäksi, jos nauha katkeaa, menetän vain yhden helmen. Toinen nauha on n. 39 cm pitkä ja toinen 45 cm. Solmut tekivät väliin sen verran lisää pituutta, että ylimääräisiäkin helmiä jäi joitakin. Somistan niillä ehkä häälaukkua/pussukkaa kunhan sellaisen löydän.

Kuva lopputuloksesta:

Näin nämä kengät toissa päivänä jossain netin hääjulkaisussa, otin samantien selvää, kuka näitä Suomessa myy ja kävin eilen ostamassa. Sovituspari oli kokoani, joten sain kengät heti mukaani :) Kyseessä siis Rainbow clubin Liliana. Olin haaveillut viininpunaisista hääkengistä, mutta tätä mallia ei kuulemma suositella värjättäväksi, joten ehkä otan riskin värjäyksen kanssa vasta häiden jälkeen.

Sain kenkiin kahdet erilaiset nauhat: vaaleat samettinauhat ja valkoiset organzanauhat. Lisäksi kävin kotimatkalla ostamassa viininpunaiset organzanauhat, kertokaa te, mitkä ovat mielestänne kauneimmat kengissä!

Malli 1

Malli 2

Malli 3

Kolmen tytön shoppailupäivän lopputulos: neljä paria kenkiä, pari laatikkoa viiniä, iso repullinen karkkia ja… tättädädääää…. hääpuku! Kolmannesta morsiuspukuliikkeestä löytyi puku, joka sai leveän hymyn allekirjoittaneen kasvoille.

Ensimmäiseksi kävimme Anna Bellassa. Palvelu hoitui sujuvasti ja ystävällisesti englanniksi (kysyin englanniksi puhuuko myyjä mieluummin englantia vai suomea). Pukuja löytyi sovitettavaksi hieman yli kymmenen, joista kaksi oli erityisesti muodoiltaan ja tyyleiltään minua miellyttäviä. Joidenkin Anna Bellan pukujen ivory oli kovin keltainen, tai beigeen vivahtava, mutta kaikki ivoryn väriset puvut olisi saanut myös tilattua valkoisena. Myös muutoksia pukujen kaula-aukkoihin ym. tarjouduttiin auliisti tekemään. Postituskuluiksi Suomeen ilmoitettiin 15e, kaula-aukon muodon muuttaminen olisi ollut korkeintaan 25e. Useimmat mekoista olivat n. 450e (myös molemmat suosikkini).

Seuraava liike oli Anna Boutique, joka osoittautui pienoikseksi pettymykseksi. Hinnat olivat korkeita (samoissa hinnoissa kuin Suomessa, tai ehkä katselin vain kalliimpia malleja) ja valikoima oli kovin pieni. Huhtikuussa tulee kuulemma lisää pukuja, tosin myyjä ei osannut sanoa tarkemmin edes viikkoa. Koon 38 pukuja oli todella vähän, kokoa 34 tuntui olevan sitäkin enemmän mutta enhän minä niihin mahtunut. Yritin kysellä mahdollisuudesta tilata pukuja paremmassa koossa, mutta se ei kuulemma ollut mahdollista, sillä he saavat niin pienen määrän kutakin pukua ettei lisäkopioita voi tilata. Myös Anna Boutiquessa asioitiin englanniksi mieluummin kuin suomeksi.

Viimeiseksi menimme Tigasmoon. Viehättävä liike n. 2km päässä satamasta (ei tuntunut noinkaan pitkältä kun pyähtyi matkalla kahteen muuhun liikkeeseen ja lisäksi syömään). Tigasmossa palvelu hoitui sujuvasti suomeksi, tosin meidän myyjämme suomenkieli ei ollut parhaasta päästä mutta toinen myyjä tuli hänelle avuksi. Haluamaani mekkoa ei löytynyt oikeassa koossa oikean värisenä (löytyi sekä oikea koko, että oikea väri, mutta ne olivat eri mekoissa samasta mallista :D), joten sopiva laitettiin tilaukseen. Mekko postitetaan minulle n. kuukaudessa lähipostiin! En malttaisi odottaa :) Kuvia emme liikkeissä ottaneet, joten näette kuvan puvustani vasta kun se saapuu minulle.

Ai niin, ostin myös hääyötä varten valkoisen, läpikuultavan pitsiyöpaidan ja siihen sopivat alushousut (ruusuja, rusetteja, pitsiä, hörhelöä, nyöritystä, romantiikkaa ja mitä tahansa muutakin mitä hääalusvaatteelta voi toivoa). Olisin ostanut myös saman sarjan liivit, mutta oma kokoni oli loppunut. Yritän löytää oikean koon netikaupoista tai sitten yhteensopivat liivit jostain liikkeestä. Jos en löydä, niin ostan sitten hääpäivää varten toisen setin alusvaatteita :D

Otsikon mukaiset hankinnat tehty! Hankkimattomien lista senkun pienenee :)

Kukkatilaus tehtiin Pekosen kukkaan Lahteen ja niitä tulee paljon! Tai en minä tiedä, paljolta kuitenkin tuntuu:
- Morsiuskimppu
- Heittokimppu
- 20 pöytäasetelmaa
- Noutopöytään asetelma
- Kaasojen hiuskukat x2
- Sulhasen viehe
- Bestmanien vieheet x2
- Mahdollisesti vanhempien kukat x4

Morsiuskimppuun tulee viininpunaista neilikkaa, tummanpunaista ruusua ja jotain vihreää. Lisäksi kimpun reunaan tulee metallilankaa, jossa on helmiä sinne tänne pujoteltuna. Kimpun varsi päällystetään viininpunaisella nauhalla niin, että varsien päät jäävät näkyviin.

Miehille tulee valkoista neilikkaa, se ilmeisesti on frakin kanssa etiketin mukainen viehe. Sulhaselle käytiin siis vuokraamassa frakki ja bestmanit saavat keskenään tapella pistävätkö tummat puvut vai vuokraavatko frakit. Meille käy kumpi vain, kunhan molemmilla on samanlaiset.

Pöytiin tulee lasipallojen sisään samaa viininpunaista neilikkaa ja lisäksi jotain vihreää kiemuraa “kerälle” kukan ympärille. Lasi suojaa kukkaa hyvin kuumuudelta, joten jos elokuuksi tulee hirmuiset helteet niin pöytäkukat selviävät siitä kuitenkin.

Noutopöydän asetelma tulee olemaan joko pallonmuotoinen (sieneen pistelty kukkia pallon muotoon ja laitetaan sitten esille korkean jalustan päälle) tai sitten isompi versio pöytäkukkien lasipallosta.

Kaasojen hiuskukkiin tulee valkoista eystomaa 5 kukkaa kummallekin. Kampaaja saa sitten päättää montako kannattaa kampaukseen kiinnittää.

Vanhempien kukat jäivät vielä sopimatta ja tilaamatta. Teen niistä päätöksen sitten lähempänä häitä. Luultavasti isit saavat valkoiset neilikat ja äidit sitten jonkinlaiset pyöreät, valkoiset rintakorutyyppiset kukat.

Olen kyllä tosi tyytyväinen :) Vaikka kukkien hankinta ei ollut innostuslistallani aivan ensimmäisenä, en nyt malttaisi odottaa että pääsen hääpäivän aamuna klo 8 katsomaan kimppuani. Käyn sen ennen kampaajaa ja meikkiä hyväksymässä ja tarvittaessa siihen tehdään vielä kokoon ym. liittyviä muutoksia ja noudettavissa se on hieman klo 10 jälkeen aamulla. Kukkakauppiaamme oli super ammattitaitoinen ja jos häidemme kukat vastaavat mielikuviani, niin hän saa meistä elinikäiset asiakkaat!

Kävimme tapaamassa kakuntekijää, joka suunnittelee, leipoo ja koristelee hääkakkumme. Samalla ratkesi ongelma kakunkoristeesta, hän kun tekee meille näköiskoristeet sokerimassasta!

Kakku tulee olemaan suuri yllätys kaikille häävieraille, sillä muusta koristelusta ja häiden tyylistä poiketen kakku on… no… hauska :D Kakkun aihe tulee kiipeilyharrastuksestamme ja kolmikerroksisen kakun kylkeä pitkin meneekin kiipeilyreitti otteineen päivineen, jota pitkin sulhanen on puolessa välissä kiipeämässä kakun huipulla olevan morsiamen luo.

Kakkumme toteuttaa Herkku Ateljeen Michelle Kaarakainen. http://www.herkkuateljee.fi

…Yeah right! Uskoo ken tahtoo.

Isin "Ihan hyvä valkoinen kauluspaita paljastui niin paljon pestyksi, että kankaasta näkyi jo pikkuhiljaa läpi ja väriltää se ei todellakaan ollut mikään valkoinen, vaan keltainen! Ilmeisesti valkoisen puuvillan ominaisuus on kellastua pikkuhiljaa?

Tämä episodi käytiin siis jo silloin kun kävin viimeksi Seinäjoella isiä ja muuta perhettä katsomassa ja ostettiin isille uusi puku (tästä lisää hieman alempana tällä seinällä). Silloin siis jätettiin paita ostamatta, no, tuosta otsikossakin mainitusta syystä. Kun totuus lopulta paljastui, uhkasin viedä isin paitakaupoille kun seuraavan kerran saapuisin Seinäjoelle. No, se oli viime maanantaina. Nyt on VALKOINEN kauluspaita :D

Tein kokeeksi muutaman ruusun leveästä paperinarusta. Ajattelimme anopin kanssa että näistä voisi tehdä katseenvangitsijaksi suuren renkaan hääparin taakse. Tosin tulemme käyttämään punaista/viininpunaista paperinarua joten saamme punavalkokirjavia ruusuja (paperinaruhan ei ole läpivärjättyä joten lopputulos on kirjava kun narun avaa).

Ehkäpä näitä voisi tehdä myös pöytäkukiksi.

Kukkien malli on Taitokeskukselta, myös tarvikkeet saa heiltä.

Eli kohdan “lainattua” saan nyt vetää yli tekemättömien/hankkimattomien asioiden listalta. Työkaverini lainaa minulle vannealushamettaan ja kävin sitä eilen sovittamassakin, hyvin sopi!

Mitä muut morsiamet lainaavat?

Olen vaikean valinnan edessä. Käyttäisinkö hääpäivänä piilareita vai silmälaseja?

Minulle silmälasit ovat asuste, rakastan niitä enkä osaa kuvitella käyttäväni piilareita päivittäin. Hankin piilarit vasta hiljattain laskettelumatkaamme varten, sillä en näe hyvin kauas ilman silmälaseja enkä löytänyt istuvia laskettelulaseja, joiden alla voisi käyttää silmälaseja. Siksi siis piilarit. Valitsin kertakäyttöpiilarit optikon suosituksesta ja minulla on siis resepti vain kertakäyttöpiilareille.

Nyt en sitten tiedä haluanko pitää laseja häissämme vai piilareita. Piilareita puoltaa se, että meikki on helpompi tehdä ja silmälasin kehykset eivät varmasti ole silmän edessä valokuvissa. Toisaalta piilareiden käyttämisessä on omat epämukavuutensa ja lasit ovat myös osa imagoani. Äitini ei esimerkiksi enää tunnista minua ilman silmälaseja tai ainakin näytän hänestä omituiselta, kuin jotain oleellista puuttuisi!

Jos teillä on omia kokemuksia tai kummin, kaiman tai kaverin kokemuksia niin kertokaa ihmeessä! Ehkä niistä on apua päätöstä tehdessä!

Ps. Sulholle käy kuulemma kumpi vain. Huoh, ei tullut sieltäkään ainoaa oikeaa totuutta asiaan.