Sunnuntai 12.2.2012

Kauan odotettu ja järjestelty päivämme on jo takana ja kaikkia naikkareita täältä tervehtii onnellinen rakastunut rva Luoma.

Perjantaina siis suuntasin jo Flamingon Sokos Hotellille, jossa sain rauhassa rentoutua ja valmistautua. Yö meni hieman vähemmillä unilla, ajatuksissa pyöri useita asioita, joten kai sitä tiedostamatta jännitti tulevaa. Sängystä nousin seitsemän maissa ja samantein lämmittelemään suihkuun. Pikainen pukeutuminen ja sauvakävelyä aamupalalle. Onneksi ystävälliset ravintolatyöntekijät auttoivat lautasten kantelussa. Ja aamiaiselta suorinta reittiä kampaajalle. Aikaani oli aikaistettu paria päivää etukäteen kampaajan vaihdon takia, mutta aika tiukille se aika kuitenkin lopulta meni. Nautin kun kampaajat pesevät hiukset ja föönaavat kuiviksi. Ja sitten alkoi kiharoiden näpertely ja lopuksi pinnejä niska täyteen. Unohtamatta isoa isoa lakkapöllyä pään ympärillä.
Kampaajan penkistä köpöttelin sitten meikkaajan käsittelyyn. Tässä vaiheessa kampaus vielä epäilytti, mutta kun meikki oli saatu valmiiksi.. Täydellinen yhdistelmä. Ja silauksena vielä päähän helmipantatiara kimaltelemaan. Ja sitten jo asiakkaista kertyvän kauppakeskuksen läpi kukat noutamaan ja köpöttelyä sauvojen kanssa hotellille, jossa jo veljeni ja hänen tyttöystävänsä odottivat. Hetken ehdimme istua ja jutella niitä näitä ja sitten se alkoi, tämän morsiamen valmistautuminen.
Pienen piikin aiheuttaman isomman jalkaoperaation takia en voinut kuvitellakaan laittavani jalkaan sukkahousuja, mutta onneksi löysin valkoiset leggingsit (jotka olivat mukavat päällä, eipä tarvinut illan aikana kiskoa ylemmäksi, se nimittäin osoittautuu aika hankalaksi yleisesti sukkahousujen kanssa..) Ja sitten tavalliset puuvillaiset valkoiset sukat jalkaan. Ja sitten… se THE PUKU! Joka sujahti päälle täydellisesti. Ja siinä vaiheessa jopa itseäni peilistä katsoessa tunsin olon prinsessaksi, kimaltavaksi talvimorsiameksi. <3
Koruiksi alunperin ajattelin korvanapit ja rannekorun, mutta vielä viimeisinä päivinä tuli vaihdos.. Pitihän sitä saada jotain vanhaa, ja äitini muistuttikin eräästä kaulakorusta, jonka on antanut minulle. Hän on sen siis saanut, kun on täyttänyt 15 vuotta.. Hopeaa ja vuorikristallia. Ja alkuperäisen suunnitelman mukaan vielä helminappikorvakorut. Ja lopuksi kengät.. pinkit crocsit.. Ja valmis morsian.

Vielä viitta olalle ja tarkistus, että kaikki tarvittavat ovat mukana ja menoksi. Veljeni ja hänen tyttöystävänsä kävivät hakemassa auton ja minä odottelin sen ajan hotellin aulassa isomman ihmismäärän katseiden alla. Toki sain ihania hymyjä ja kommentteja, mutta niistä muutamasta kymmenestä vain vakavalla naamalla tuijottavasta katseesta en niin pitänyt. Mutta onneksi auto jo pian tulikin noutamaan. Morsian ja morsiamen tylliunelma autoon ja kirkolle.

Saavuimme kirkolle klo 13 aikaan. Minulle oli varattuna oma ulkorakennus, jossa sain rauhassa odotella vieraiden katseiden ulottumattomissa. Aika kului yllättävän nopeasti ja pian ovelta ilmestyikin jo kirkon vahtimestari minua noutamaan. Isäni odotti kirkon ovella. Viitta harteilta pois ja kyynärsauvat saivat myös jäädä eteiseen. Eikä aikaakaan kun häämarssimme kajahti kirkon uruilla ja ovet avattiin edestämme. Iloisesti hymyillen saavuimme kohti alttaria, jossa mieheni odotti. Isäni luovutti minut ja minä ojensin kukkaseni kyynelehtivälle äidilleni. Ja vielä viimeiset askeleet yhdessä alttarille, jossa pappi jo odotteli.

Vihkitoimitus oli kaunis, siltä pieneltä jännitykseltä kuulin papin puhetta.. Kaunista ja omia sanoja, ei siis suoraan mistään paperista tai kirjasta. Kaava oli selkeä ja papin pienillä eleillä tiesimme, missä vaiheessa on polvistuminen, missä sormuksen antaminen ja missä se pitkään kaivattu suudelma. Ja yhden virren ja muutaman papin sanan jälkeen uruista kajahti toinen marssi. Rauhallisesti kävelimme yhdessä kirkon eteiseen, jossa puimme minulle viittani ja otimme aulasta muut tavarat vielä mukaan. Ja auto odotti aivan kirkon oven edessä (tästä oli kuskille mainittu minun kipeän jalkani vuoksi). Ja sitten lyhyt matka kuvaajalle.

Jo useamman päivän olin miettinyt kuinka tulen pääsemään vanhan aittarakennuksen kapeat portaat ylös kipeällä jalalla ja isolla mekolla, mutta lopulta kaikki meni todella hyvin ja pääsimmekin aloittamaan kuvauksen suunnitellun aikataulun mukaan. Nyt toivotaan, että kuvista tuli upeita. Hymyä näistä ei ainakaan säästelty. Ja pitihän sitä crocsitkin huomioida ;)

Hetken jouduimme kuvauksen jälkeen odottamaan kuskiamme noutamaan ja kuljettamaan juhlatilalle. Ja paikan päällä minua odotti yllätys.. Kauhistuin suorastaan.

Eli suunnittelemani pöytäkortit oli edelleen laittamatta. Henkilökunta oli löytänyt laatikon vain hetkeä ennen meidän saapumistamme. Meidät piiloteltiin yläkerran tiloihin hetkeksi, kun he pikaisesti vievät kortit paikoilleen.. Ja sitten.. Hovimestari ilmoitti vieraille meidän saapuneen ja että onnittelut ovat salin perällä. Salin läpi kävellessämme huomasin, että paikat olivat edelleen (etenkin minun vanhempien pöydän kohdalla) väärinpäin. Hovimestari ilmoitti myöhemmin, että ei tajunnut paperien seassa olevan myös numeroidut paikat, vaan olivat laittaneet “vieraille” tarkoitetun listan mukaan.. Mutta tästä aiheutuneesta katastrofista neuvottelemme arkipäivinä..
Juhlat alkoivat ihan mukavasti.. Ruoka oli todella herkullista ja seura mitä parhainta. Hovimestari ilmoitti aina, kun ruoat olivat tarjolla ja opasti pöytiä haku järjestyksessä, jotta selvittiin ilman suurempia jonotuksia.

Ruoat syötyämme ja kakkupalat herkuteltuamme otimme yhteiskuvia ja näiden jälkeen keinahtelimme tuoreen mieheni kanssa häätanssimme Timo Rautiaisen version Akselin ja Elinan häävalssista. Ihmiset tuntuivat tykkäävän, etenkin vanhemmat, kun sanat tunnistivat. Jotain vanhaa, mutta uudella tavalla.
Ja tämän jälkeen jos sitten sukulaiset vähitellen poistuivat ja jäimme kavereiden kera vielä hetkesi jutustelemaan.. ja mieheni kavereiden kanssa suuntasimme vielä hetkeksi jatkamaan juhlia Flamingon yökerhoon.

Ja hotellihuoneeseen lähdimme puolen yön jälkeen. Tässä vaiheessa jalkani oli jo reilusti kipeytynyt, joten tovi kesti köpötellessä. Mutta helpotus oli kun perille pääsi ja sai suihkuteltua kipeää jalkaa.

Ihana ja ikuisesti muistettava omanlaisemme päivä ja lähes täydellinen ilta <3

Ja niin on uusi elämänvaihe aluillaan <3

Viimeiset kuulumiset ennen häitä

Ensinnäkin terveiset kaikille 12 kerroksen sviitistä. Näkymä on upea.

Tämä päivä alkoi sillä, että haimme häämekkoni viimein. Sovitin pukua vielä varmuudeksi ja se istuu täydellisesti. Parin kilon painonpudotus teki ihmeitä. Sain tänään soiton kukkakaupasta ja varmistelivat kukan pituutta ja sulhon vieheestä. Lisäksi kampaaja soitti, minulla on valitettavasti vaihtunut sairastapauksen vuoksi, mutta menen paikalle hieman aiemmin, jotta saadaan toivottavasti toivomani kampaus. Muutoin päivä kului hyvin rauhakseen kotosalla kunnes sitten viiden jälkeen lähdin ajelemaan tänne hotellille. Hotellilla oli vastassa todellakin ystävällinen palvelu. Tulin siis vastaanottoon kysymään parkkipaikoista ja sainkin ystävällisen työntekijän seurakseni auttamaan. Parkkipaikka löytyi. Ja lisäksi sain kaipaamaani apua häämekon kantamisessa (itse siis kyynärsauvojen varassa vielä). Ja mikä paras yllätys, saimme normaalilla huonehinnalla sviitin 12 kerroksesta :)

Jännitystä ei juurikaan ole (enemmän jännitän ensi viikon leikkausoperaatiota).. Kohta jo saakin käydä kauneusunille, jotta on huomenna aamusta virkeä kiireiseen aamupäivään.. Eli pikaisen suihkun kautta aamupalalle ja suorinta reittiä kampaajan ja meikkaajan käsittelyyn.. ja sitten vielä lopuksi pitää käydä hakemassa kukkaset. Ja sen jälkeen taitaakin olla aika vähitellen laittaa mekko päälle ja suunnata veljen kyydillä kirkolle odottelemaan hetkeä, kun kurkusta pitäisi kajahtaa reippaasti “TAHDON” <3

Ihanaa päivää ja iltaa odotellessa! <3

Tiistai 7.2.2012

Herään tähän aamuun tokkuraisena ja hieman vähemmän unta saaneena..

Tarina alkaa sunnuntailta. Askartelin paikkakortteja, olin päivällä käynyt ostoksilla ja muistanut kerrankin ostaa metallilankaa, ohutta. Ja mitä kävi, lopulta max n 0,5cm pala on päkiäni alla.
Joten maanantai aamuna suuntasin ajoissa jo yksityiselle lääkärille, joka otattaa röntgen kuvat.. ja kuten arvasinkin, siellä se palanen todella on. Kyseisellä lääkärillä ei ollut taitoja poistamiseen, joten neuvoi infosta varaamaan ajan kirurgille. Ja hetkeä myöhemmin huomaan makailevani täysin rauhallisena jalkapohja auki ja kirurgi sitä tutkimassa. Ja puolitoista tuntia myöhemmin tikattuna ja tietoisena, että ensi viikolla, häiden jälkeen, kyseinen kohta avataan uudestaan. Tuo metallin palanen on siis mennyt ilmeisemmin lihaksen sisälle ja tätä varten tarvitaan tähystysvalo avuksi.
Täällä siis hypitään yhdellä jalalla ja apuna pidemmät kädet (kyynärsauvat).

Kaikesta huolimatta on positiivinen olo. Tämä ei maailmaa kaada, muutaman pienen muutoksen toki vaatii, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. (ja hyvin mahdollista, että häissäni 4 päivän kuluttua en edes tarvitse kyynärsauvoja, mutta katsoa miten parantuminen lähtee etenemään)

Mutta kehoitan tulevia morsiamia olemaan varovainen askartelujen tohinoissa ;)

Torstai 2.2.2012

Häihimme 9 päivää <3

Eilen oli viimein tapaaminen papin kanssa. Kirkolla oli samaan aikaan myös rippikoulun tapaamiskerta, mutta erotuimme joukosta :) Menimme pieneen kappeli huoneeseen keskustelemaan. Pappi osoittautui mukavaksi ja puheliaaksi. Kyseli hieman millainen toinen on toisen näkökulmasta jne.. Ja lisäksi kävimme vihkikaavan läpi kohta kohdalta. Selviämme yhdellä polvistumisella alttarilla, joka helpottaa huomattavasti mekon ja kenkien kanssa. Olin tätä siis hieman mietiskellyt jo etukäteen, että kuinkakohan monta kertaa polvistutaan.. (pelkona siis, että mekko jää korkojen alle)

Kun olimme saaneet vihkikaavan käytyä läpi, sovimme siis myös yhdestä virrestä, kävimme vielä kyseisen kirkon (ei siis vihkikirkkomme) salissa harjoittelemassa pikaisesti vihkikaavan. Ja jopa sai harjoitella Tahdon sanan <3

Tänään aamusta soittelin sitten heti Tikkurilan seurakunnalle tiedustellakseni tulevan viikonlopun kirkon aikataulua. Onneksi ei ole mitään, joten pääsemme kuin pääsemmekin tapaamaan kanttorin (jonka siis piti selvittää onko kirkossa menoa ja ilmoittaa sen jälkeen minulle). Joten pääsemme kuulemaan häämarssimme urkujen säestyksellä ja samalla kuulemme valitsemamme virren. Ja samalla varmistelin seurakunnalta vihkipäivämme aikataulua kirkossa, niin ennen meidän vihkimistä ei ole varauksia, joten pääsemme hyvissä ajoin jo kirkolle. Lisäksi tapaamme lauantaina kirkolla vielä vahtimestarin, joka opastaa hieman paikkoja.
Ennen kuitenkin tuon kanttorin ja vahtimestarin tapaamista on tiedossa valokuvaajan kanssa neuvottelu. Eli pääsemme tutustumaan studiokuvauspaikkaan ja lisäksi vielä kuvaajaan. Ja koska kyseinen kuvaaja tulee meille vihkitoimituksen kuvaajaksi, saamme samalla tästä hieman tiedustella.

Tapaamiset siis hyvällä mallilla.. Ensi viikolla tiedossa lisää kampaajalla rentoutumista ja juhlapaikalla käyntiä toimittamassa koristeet ja paikkakortit.

Ja olo.. Hyvin hyvin syvästi rakastunut

Sunnuntai 29.1.2012

Häihimme aikaa 13 päivää, alle 2 viikkoa :)

Vähitellen on asiat järjestyksessä.. koristeet viimeistelyä vaille valmiina ja muutama tapaamiskerta vielä odottaa. Eilen oli koekampaus ja koemeikki aika. Aamusta siis kymmenen jälkeen lähdin kotoa ajelemaan Jumboon. Ehdin ensin viedä hääkengät suutarille, jossa vaihtoivat kantalaput ja päkiän alle pitävämmän lappusen. Toivotaan, että ei ikäviä kellahduksia lumihankeen siis olisi tiedossa. Ja suutarilta sitten juoksu jalkaa toiseen päähän kauppakeskusta kampaajalle. Pääsin saman tien kampaajalle. Kuvia minulla ei ollut, mutta suullisesti sain asian kerrottua. Hieman kampaajan ensin epäili, että hiuksiini ei kyseistä sivukampausta saisi.. mutta ainakin lupasi yrittää. Ja simsalabim.. Hyvin onnistui. Toki ensi kerralla pinnejä on vielä enemmän pitämässä kampausta paikoillaan.. Mutta tiedossa siis kiharaa sivulla :) Sovitimme myös pantatiaraa, joka hieman on ehkä iso, mutta katsotaan, saisiko sen istumaan jotenkin nätisti vielä. Ehkä sitä on varmuudeksi ostettava jokin pieni hiuskoriste vielä. On edes jotain.
Kampaajan jälkeen ehdin hetken istua ja odotella, että meikkaaja vapautui.. Ja sitten.. toiveena kissansilmät ja sellaiset sain :) Täydellinen meikki.. Helmiäisharmaata luomille ulkoreunoille ja sisempänä vaaleaa helmiäistä.. kevyttä rajausta, ripsitupsuja.. meikkivoidetta ja kevyesti poskipunaa.

Jumbosta suuntailin sitten kotikulmien kautta (auto parkkiin) metrolla keskustaan, jossa tapasin hyvän ystäväni. Kävimme Vapianossa syömässä.. Kyllä pasta-annos maistuikin hyvälle viikon salaatti ja keitto annosten jälkeen.. tomaattikastiketta, sipulia ja mozzarellaa :) Ja pari tuntia meni ihmeen nopeasti vain höpistessä niitä näitä. Kun kaverin oli aika poistua kotia kohti jäin minä vielä keskustaan harhailemaan ja katselemaan, lähinnä odottelemaan toista kaveria, jota olin pyytänyt leffaseuraksi. Aikahan kului kuin siivillä ja pian sitä huomasi olevansa jo kotona unten mailla.

Vaikka alunperin olikin ajateltu, että sulho ei haluaisi nähdä meikkiä eikä kampausta, niin nyt sai etukäteiskuvan meikistä. Kampauksen purin jo illan aikana, sillä pinnit olivat vähitellen löystyneet, olihan sitä joutunut useaan otteeseen ottamaan takkia ja huivia pois ja laittamaan takas.. Pitää muistaa vain itse hääpäivänä laittaa helposti riisuttava paita :)

Tämän päivän ohjelmassa on vielä kukkasien viimeistelyä, jota sulho ahkerasti tuossa jo näpertelee. Vaatii hieman kärsivällisyyttä, joten ehkä on minun helpompi pitää sormet tuosta erossa. :D

Oikein ihanaa pakkaspäivää kaikille!

Häihin sentään vielä jokunen päivä, mutta nopeasti nuo viimeiset päivät hupenevat. Tämän viikonlopun aikana on tarkoitus saada koristeet valmistumaan ja mm istumajärjestystä selkenemään..

Perjantaina kävin pitkän tauon jälkeen sovittamassa häämekkoa ja kertomassa mitkä ovat korjauksia vaille. Suuntailin siis töistä suoraan kasarmitorin laidalle. Minua jo odoteltiinkin. Joten samantien vain sovitustilaan. Puku on kaunis. Ja mahtui vielä päälle.. toki pientä kevennystä on tässä muutaman viikon aikana vielä yritettävä.

Lauantai aamusta suuntasimme sitten Jumboon asioimaan. Kävimme tilaamassa hääkimpun, tai tuon yhden kallan. Myyjien ensimmäinen ehdotus sai minun hyväksynnän, eli tuo yksi kalla koristellaan nauhalla ja helmillä <3
Tämän lisäksi löysin heräteostoksena olohuoneeseemme lampun :)

Vielä lauantai illan aikana askartelin kallojen mallit valmiiksi, joten tänään on sitten hetken päästä hyvä aloittaa maalailu ja kasailu. Ja sulho saa toimia apuna :)

Tänään aamupäivästä olemme pohtineet istumajärjestystä, joka ei olekaan aivan niin helppo järjesteltävä, mutta toivon mukaan yhteinen ymmärrys paikkoihin vielä kehittyy. :)

Alkavalla viikolla saan vihkisormuksen <3 Ja lisäksi tiedossa mm urheilua ja koekampaus + -meikki.

Aika rientää ja jännitys kasvaa. Onneksi hääsuunnitelmat ovat tietääkseni jo hyvällä mallilla, joten sen puolesta ei välttämättä tarvitsisi stressata.

Huomenna on tiedossa häämekon sovitus ja korjaukset. Lisäksi viikonloppuna on tiedossa lisää askartelua, kukkia. Ajattelin tehdä näistä paikkakortit.. eli kiinnitän kukan varteen esim ohuella metallilangalla puukuvion, jossa on nimi. Laitan tästä myöhemmin kuvia, kunhan saan vain ensin valmista :)
Lisäksi käyn viikonlopun aikana tilaamassa hääkukat, eli muutaman ison kallan. Toivottavasti valkoisia olisi saatavilla. Ja toivon, että pienestä valkoisesta kallasta saisi sulholle vieheen. :)

Papin ja kanttorin tapaamiset ovat vielä sopimatta. Kanttoria olen yrittänyt tavoittaa sekä puhelimitse että sähköpostilla, mutta vielä onnistumatta. Olisikohan papille soitto ensi viikon “to do” listalla.

Alkuperäisestä suunnitelmasta ainoastaan vierasmäärä on hieman vähentynyt, mutta eikös sitä sanota, että “väki vähenee ja pidot paranee” ;) Toivottavasti on näin. Ja mikäli juomia jää yli, voi sitten myöhemmin pitää kavereille kekkerit :D

Talvinen tervehdys kaikille!

Torstai 12.1.2012

Mitä lähemmäksi häitä tullaan sitä enemmän näyttäisi unen saanti venähtävän ja unien määrä kasvavan. Muutamana esimerkkinä unista mm yhtenä hetkenä istuu autossa, toisena kiipeämässä henkensä edestä kallioilla, että ei myöhästy tapaamisesta.. tai sitten jokin on mennyt pahasti pieleen istumajärjestyksen kanssa ja vieraat nostavat metakan “miksi minä olen täällä kun tuo on tuolla…” Sulho.. Näyttäisi nukkuvan yönsä hyvin rauhallisin mielin (mutta toisaalta, eihän hän ole juurikaan vaivannut päätänsä hääasioilla, mm tärkeimmät puhelut jääneet minun vastuulle).

Ja vihkisormus.. Olen löytänyt sen oikean, mutta kuinka väärin on jos sen itse ostan. Tilanne on se, että sulhoni ei ole saanut säästöjä kertymään ja osaksi senkin takia, että palkka maksetaan kahdessa osassa.. Muistan sen ajan kun itselläkin oli eräässä työpaikassa sama systeemi. Tavallaanhan kuitenkin varat ovat yhteiset, vaikka eivät yhteisellä tilillä olisikaan??

Tämä on taas niitä päiviä, kun asioita alkaa miettimään liiaksi. Mutta..

Eipä ollut turha päivä.. :) Aamupäivästä asiat epäilytti, mutta järjestyikin yllättäen positiivisella tavalla..

Lopulta kun availin suuni sulholle asiasta, ilmeni, että hän mielellään osallistuu sormuksen kustannuksiin osaksi. Ei isolla summalla, mutta osallistuu :) Tästä ilahtuneena..
Töiden jälkeen suuntailin tuossa todellakin talvisessa sadesäässä Itäkeskuksen hulinaan. Ensitöiksi sormuksen tilaaminen. Yksi asia päiväjärjestyksestä poissa. Ilmoittelevat, kun on valmis sovitettavaksi ja kaiverrutettavaksi.

Sitten.. askartelimme serkkuni kanssa kukkasia häihin koristeeksi. Sujui kohtalaisen nopeasti ja kivuttomasti (tai no selkä hieman ehkä kärsi.. mutta mitä pienistä) Kävin tänään katsomassa, josko askartelutarvikekaupasta olisi löytynyt jotain muuta vihreää teippiä kuin kukkateippi (ei siis varsinaista teippiä, saa sillä kukanvarren tehtyä, mutta ei juuri muuta).. Eipä ollut.. Mutta aikani kun kiertelin ja katselin.. Niin äly ja väläys kolahti ekan kerran.. Näin erään kivan pussukan sisältöineen.. ajatukset juoksi ja juoksi.. Tuostahan saisi kivat nimikyltit pöytiin. Ok.. Ja pussi mukaan. Sitten vielä kynä ja kassalle.

Pois päin lähtiessä satuin kulkemaan kukkakaupan ohi ja toisen kerran äly otti väläyksestä kiinni ja suunnistin sisälle kysymään, miten näin talviaikaan on kallaa saatavilla. Kuulemma tilanne on huono, etenkin valkoisen kallan kohdalla, ison kallan.. Mutta pienenpänä saattaisi onnistua. Toki kyseisestä myymälästä en voi kimppua tilata, sillä häämme ovat Vantaalla. Joten kunhan menen koemeikkiin ja koekampaukseen käymään pitäisi muistaa käydä samalla kukkakauppa kierroksella. Toivottavasti vielä tuolloin onnistuu saamaan tarvittavat :) Tai sitten on vain joustettava värissä.

Ja viimeinen älyn ja väläyksen kohtaaminen kävi metrosta kotia kävellessä.. Entäs jos askartelisi vielä hieman noita kalloja lisää ja laittaisi näistä jokaisen paikalle yhden.. Ja kiinnittäisi esim ohuella metallilangalla sitten tuon aiemmin mainitseman. Tulisi aika täydellinen. Jokainen voisi halutessaan viedä muiston häistä kotia.

Eli lopulta ei ollenkaan huono päivä

Kuinka teillä muuten, ostaako sulhanen morsiammen vihkisormuksen?