Oishan se pitänyt arvata että vaikka sitä miettii ja suunnittelee kaikenlaista niin kohtalo lopulta hoitaa asiat täysin haluamallaan tavalla. :) Mullakin oli jo alkanut kehittyä jonkinasteinen esistressi pukuasioista, sillä alkuperäinen suosikkipuku olisi pitänyt tilata helsinkiläisen liikkeen kautta ulkomailta ja toimitusajaksi kerrottiin plusmiinus 4kk. Puku olisi siis ehtinyt Suomeen aika nippanappa ennen häitä ja korjausten (lyhennys ym.) kanssa olisi tullut aika kiire.

Onneksi kuitenkin viime viikonloppuna Tampereella käydessäni kävin äidin kanssa lauantaina hetken mielijohteesta Tullintorin Morsiusgalleriassa kysymässä pääseekö pukuja sovittamaan ilman ajanvarausta. Liikkeessä ei ollut vapaita sovitusaikoja mutta saimme kuitenkin luvan mennä omatoimisesti sovittelemaan sillä pukukoppeja oli vapaana muutamia. Lisäksi hetken kuluttua saimme yllätykseksemme “omaan käyttöömme” myös aivan mahtavan myyjän jonka edellinen asiakas oli jo lähtenyt ja seuraava ei ollut vielä saapunut.

Sovitin useita minun ja äitini valitsemia upeita pukuja, mutta yllättäen myyjä pyysi saada hakea erään kyseisellä viikolla saapuneen puvun sovitettavakseni. Heti kun sain puvun päälleni tiesin että se on siinä. Koitin välissä muutamaa muuta pukua, mutta en saanut silmiäni irti myyjän tuomasta puvusta ja kun sovitin sitä uudelleen päälle en olisi halunnut enää riisua sitä ollenkaan. Kokokin oli hyvä, mitä nyt vähän pitäisi vyötäröltä kaventaa ja lyhentää helmaa hitusen.

Lopulta jätimme puvun varaukseen, mutta minun oli pakko päästä sovittamaan sitä vielä uudelleen samana päivänä ja näyttämään se myös isälleni koska olin lähdössä sunnuntaina takaisin Ouluun eikä liike ole auki sunnuntaisin. Puku oli upea myös isän mielestä, ja kun sain puvun päälleni kolmatta kertaa olin jo varma että tämä se todellakin on, The Puku. Tässä vaiheessa ihana myyjä vinkkasi torstaina alkavista tullivapaista päivistä (kaikista puvuista 23% ale), joten jätin puvun vielä varaukseen maanantaihin asti ja päätin että jos kohtalo on todella päättänyt että tämä on minun pukuni, kukaan muu ei ehdi viedä sitä ja se on liikkeessä vielä torstaina (ainoa kappale). Sovimme että isän naisystävä käy torstaina heti liikkeen auettua ostamassa puvun puolestani – jos se vielä olisi vapaana.

Voitte kuvitella millaisia ahdistuksen ja jännityksen päiviä tiistai ja keskiviikko olivat.

Torstaina sain kuitenkin parhaan mahdollisen tekstarin: “Puku ostettu, jonoa oli.” Eli nyt on puku hankittuna, ja lisäksi kohtalo on todistanut että kyseessä todella on juuri minun pukuni ja näin oli tarkoitus käydä. ;)

Tässä vielä muutama kuva ihanuudesta: <3

http://aijaa.com/002459807862

http://aijaa.com/003609808106

http://aijaa.com/003329807863

Noniin, nyt on muutamat liikkeet kierrettynä, monet mekot sovitettuna ja itseasiassa siinä mielessä mahtava tilanne että pari aivan ihanaa pukua löytyikin, eivätkä edes ole sieltä kalleimmasta päästä (ehdin jo pelätä koko sovittelua yleensä hieman kalliinpuoleisen makuni vuoksi). :)

Koitan nyt saada tähän näkyville netistä napatut kuvat molemmista puvuista niin saatte vapaasti sanoa mielipiteenne kumpi puku olisi teidän mielestänne kauniimpi. Ja tosiaan, tuossa ensimmäisessä kuvassa on kirjailut mustalla mutta molemmat puvut joita sovitin olivat siis ivoryn värisiä ja myös kirjailut oli ivoryt, eli eivät hyppää tuolla tavalla silmille.

Jos päätös on vaikea, voin vielä kertoa jotain häidemme tyylistä; menemme naimisiin aika perinteisin menoin, mutta emme todellakaan ole mitenkään jäykän vanhoillisia. :) Sulhanen on kotoisin “maalta” (missä häämme myös pidetään), joten löyhänä teemana on luonnollisestikin maalaishäät. Hunnun suhteen en ole vielä päättänyt, riippuu puvusta. Toisaalta milloin muulloin sitä saa mahdollisuuden käyttää huntua – ei koskaan! Eli ehkä voisin vihkimisen ajaksi kyllä laittaakin hunnun ja ottaa sen sitten pois juhlimaan mentäessä.. :) Hihii, ihanaa miettiä näitä juttuja nyt kun on jokin käsitys pukujutuistakin!!

Siis MITÄ, just tajusin että meidän häihin on enää 155 päivää eli 5kk ja 5 päivää!! Reippaasti alle puoli vuotta siis! Enkä oo nyt ees oikeen ehtiny ajattelemaan mitään hääjuttuja parin viikon takaisen kaasopalaverin jälkeen kun opiskelu- ja harrastushommat on painaneet oikeen kunnolla päälle, koko ajan on tenttiä toisen perään ja kevään teatteriesityksen tanssiharkkoja tuntuu olevan harva se päivä. Ja kaverin baby showerit on ens viikolla ja lahja pitäis neuloa loppuun ja siivotakin pitäis ja kaikkea niin että missäs ihmeen välissä sitä oikeen ois tarkotus ehtiä miettiä joitain hääkutsuja tai niiden askartelua? :D Puvusta nyt puhumattakaan…

Ei, nyt se on päätetty: ens viikolla askartelen ekan version kutsusta ja jos tulee hyvä niin eikun massatuotantoon. Jos ei tuu hyvä niin… no, sitten jatkan ideointia. :)

Ja varaan uusia pukusovitteluaikoja. Heti huomenna. Jos muistan.

Aivan mahtava fiilis nyt kun yhtäkkiä oon lyhyessä ajassa saanut aikaiseksi niin paljon! Muun muassa Oulun häämessut tuli kierreltyä viime viikonloppuna, ja siellä heräsi ajatus että nyt voisi laittaa jo vähän tuulemaan meidänkin juhlien osalta.

Joten…

Kampaaja ja meikkaaja ovat nyt varattuina (+kampaajat myös kaasoille) ja vieläpä omasta vakiokampaamostani. Meikkaajaa en tunne mutta hän tekee kyseiseen kampaamoon meikkauskeikkoja, ja ainakin oma kampaajani kehui häntä kovasti. Aikaa kampaukseen ja meikkiin varattiin reilusti, ja sovimme että koekampaus ja -meikki tehdään samana päivänä jolloin saadaan vielä hieman tarkempaa käsitystä niihin yhteensä kuluvasta ajasta. Jes!

Myös kutsujen + koristeluiden suunnittelu on lähtenyt todella hyvin käyntiin, pää oikeen pursuaa ideoita. :) Kokoonnumme kaasojeni kanssa vajaan parin viikon päästä suunnittelupalaveriin johon mennessä ajattelin saada selkeän kuvan näistä jutuista ja edessä olevan askartelun määrästä. Suunnittelupalaveri saattaa kuulostaa hieman jäykältä, mutta itseasiassa käymme aamupäivällä parissa morsiuspukuliikkeessä sovittelemassa pukuja jonka jälkeen vietämme koko päivän meillä yhdessä herkutellen, suunnitellen ja hihitellen. Viinejäkin saatamme maistella – tai kuoharia – ja jos yhtään tunnen kaasojani, niin saatamme jopa päätyä illalla jonnekin tanssimaankin. En malttaisi odottaa!!

Ja kaiken huippuna unelmien vihkisormus on viimeinkin tilattu, ah…

Hassua että sormus johon päädyin oli ensimmäinen jota sovitin, enkä itseasiassa edes sovittanut kuin muutamaa muuta sormusta sen jälkeen. Se vain oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ja mikä parasta, kyseinen sormus oli heti myös sulhoni mieleen, hän ei missään vaiheessa uskonut että löytäisin kauniimpaa sormusta. Muutama kuukausi piti valintaa jahkata (ja käydä aina vain uudelleen sovittelemassa kyseistä sormusta), mutta lopulta meillä molemmilla meni hermot jatkuvaan sormuskaupassa juoksemiseen ja päätimme tilata ihanaiseni. :)

Sormukseni piti siis tilata, sillä löysin sen ruotsalaiseen ketjuun kuuluvasta liikkeestä ja koska sormuskokoni on melko pieni (14,5) pitää se teettää erikseen jonka jälkeen se lähetetään Suomeen. Se saapuu maaliskuun lopulla/huhtikuun alkupuolella enkä tiedä miten pystyn odottamaan vielä yli kaksi kuukautta ennenkuin saan sen itselleni! Jonka jälkeen en tietenkään mitenkään malttaisi odottaa että saan sen oikeasti ja pysyvästi sormeeni. :) Pitää varmaan pyytää että sormusta voitaisiin säilyttää liikkeessä, koska tiedän että muuten hipelöisin ja sovittelisin sitä kotona joka ilta..

Näin ne asiat siis lähtee rullaamaan!

Onko teidän kaasot kyselleet teiltä “salaista nimilistaa”? :)

Yksi omista kaasoistani ilmoitti että piakkoin olisi kiva saada minulta jonkinnäköinen “the list”, jonka syytä tai tarkoitusta hän ei sen tarkemmin alkanut selittämään. Vaikka eipä tuota niin vaikea ole arvata… ;)

Hyvää uutta vuotta 2012 näin alkuun kaikille! :)

Pukujuttuja siis pääasiassa tällä kertaa. Pukujen katselemisen olen aloittanut jo jonkin aikaa sitten, lähinnä internetin ja Googlen kuvahaun avulla. Melkoisen paljon erilaisia nättejä pukuja ja sivustoja sieltä on löytynytkin. Esiin on vain noussut yksi pienoinen ongelma; mitä enemmän kuvia selailee, sitä vaikeammalta sen kaikista omimman mekon löytyminen on alkanut tuntua. Aivan liikaa valinnanvaraa! Ja toisaalta – vaikka täydellinen puku pamahtaisikin yhtäkkiä tietokoneen ruudulle, ei sitä tai suurinta osaa netin ihanuuksista välttämättä tahdo täältä kotikaupungistani tai edes Suomesta löytyä.

Häihimme on laskurin mukaan jäljellä vielä/enää 201 päivää (hui ihanaa!!), joten kun sulhoni serkku joulun pyhinä tarjoutui tekemään hääpukuni olin alkuhämmästyksen jälkeen revetä ilosta! Hän on valmistunut vaatealalta muutama vuosi sitten (onkohan oikea nimitys nyt sitten artesaani vai mikä? noloa, mutta ei mitään hajua), tehnyt hääpukuja aiemminkin tutuilleen ja teki muistaakseni myös lopputyönään hääpuvun. Aivan mahtavaa siis!

…paitsi että nyt olen entistäkin suuremman ongelman edessä; piakkoin pitäisi alkaa olemaan edes jonkinlaista käsitystä siitä millaisen puvun haluaisin, sillä pukuni tehdään siis kevään aikana normaalien töiden, harrastusten ym. ohella. Eli mitä aiemmin homma saadaan alulle, sitä parempi. Kauheat paineet, apua. :) Onneksi on kuitenkin tällä kertaa näin kiva ongelma.

Sovimme että katselen joitakin kivoja malleja ja kuvia jotka sitten näytän hänelle, ja joiden pohjalta aletaan yhdessä miettimään millainen puvustani tulee. Muutamia juttuja joita toivoisin olenkin jo miettinyt:

- puvussa pitää olla pitsiä, vaikka koko puvun pituudelta mutta simppelisti
- pienet hihat/olkaimet (ettei mekkoa tarvii koko ajan olla nostelemassa)
- jokin juju (esim. avoin selkä vois näyttää aika kivalle)
- mallista en vielä oikeen tiiä, mutta ei kuitenkaan semmonen täysin iltapukutyylinen eikä prinsessamekko vaan väliltä
- väri kokovalkoinen tai ivory, väripilkuiksi hankin ehkä sitten värikkäät kengät tms.
- ei missään nimessä vöitä, jättiblingblingvaatekoruja tai muita vastaavia härpäkkeitä minulle! :)

Suurin osa netistä löytyneistä minua miellyttävistä puvuista vaikuttaa olevan aika vintage-henkisiä – ja yleisen mielipiteen mukaan varmaan jopa siveellisiä ja tylsiä! :D Joten saapa nähdä millainen vaate päällä sitä sitten loppujen lopuksi sinne alttarille kuljetaan. :)

Koitan pitää kirjoitusintoani yllä, joten jospa nyt jakaisin tarkemman tarinan aiemmassa postauksessa mainitsemistani juhlapaikkavastoinkäymisistä. Ihanaa tosiaan kun tällekin jutulle voi nyt jo hymyillä! :)

Olen luonteeltani krooninen myöhästelijä. Eikä tämä koske siis pelkästään ajoissa paikalle tulemista vaan myös erinäisten asioiden hoitamista. Ei niin että jättäisin hommat hoitamatta; hoidan kaiken kyllä aina vähintäänkin lähes ajallaan, mutta jostain syystä (??) sillä on tapana jäädä niinsanotusti viime tinkaan.

Koka tunnen itseni, päätin kihlautumisemme jälkeen että tärkeät hääjutut (varaukset, ym.) hoidetaan sitten oikeasti ajoissa! Ja yli vuosi ennen häitä meillä olikin jo kirkko varattuna, pari mahdollista ja ihanaa juhlapaikkaa alustavasti varattuna, ruokapuoli paikkojen puolesta hyvällä mallilla ja näinpoispäin. Kunnes nyt syksyllä tipahti pommi: meidän suosikkihääpaikkaan (ihana kartano meren rannalla, iso piha, rantasauna jne.) oli tapahtunut tuplabuukkaus siten että meidän varaus vain peruttiin ilmoituksen kera, ei siis annettu mitään mahdollisuuksia edes keskustella asiasta. Ja toinen suosikkipaikoista oli vähän aikaisemmin osoittautunut kutsuttavalle väkimäärälle liian pieneksi. Hiukkasen meinasi stressitasot nousta tuossa vaiheessa, ja näin jälkikäteen ajatellen taisin olla tuosta tuplabuukkausasiasta sen verran “shokissa” etten oikeasti edes älynnyt miettiä oikeuksiemme puolesta taistelemista.

Nooh, onneksi sulhoni osasi suhtautua asiaan oikeanlaisella asenteella. Olin kaiken muun lisäksi vielä kaatunut pyörällä samana päivänä ja loukannut pahasti mm. polveni (kyllä, käytän kypärää – onneksi). Kotiin päästyäni, huonot uutiset kerrottuani ja itkua tihrustaessani sain ison halauksen kera parhaat mahdolliset lohdutuksen sanat: “Mutta hei, mieti miten hyvä tuuri ettei sulle käyny siinä kaatuessa tuon pahemmin, muuten meille ei ois välttämättä edes tullut mitään häitä ens kesänä. Eikä sillä juhlapaikalla nyt niin suurta merkitystä ole, kunhan mää vaan pääsen sun kanssa naimisiin.” Eikä noiden sanojen jälkeen kyllä juhlapaikalla tuntunutkaan enää olevan niin suurta merkitystä. :)

Ja oli meillä vielä yksi paikka ollut harkinnan alla. Tästä paikasta oltiin kuitenkin jo ajatuksissa luovuttu koska se oli osoittautunut monessa mielessä tosi hankalaksi; ruokailun järjestäminen juhlatilaan vaikutti erään catering-firman mukaan mahdottomuudelta, tuoleja ja pöytiä ei ollut aivan tarpeeksi, vessat on ihan eri rakennuksessa, tilaan mentäisiin (loivahkoa) luiskaa pitkin joka olisi luultavasti hyvin hankala huonojalkaisia isovanhempiamme ajatellen, jne. Mutta koska tilanne oli mikä oli, aloimme miettiä asiaa uudelleen ja pohtia jos vaikka saisimme jostakin hommatua muutamia pyörätuoleja joilla vois kärrätä ne vanhukset sitä pahuksen luiskaa ylös. :D Kunnes siis totesimme että ehkä on helpointa vain vaihtaa päivää. Niinkuin siis olikin! Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Uusi juhlapaikkamme eli Lumijoen nuorisoseurantalo on monessa mielessä (lähes) täydellinen meille; se sijaitsee vain 800m päässä vihkikirkostamme eli Lumijoen ihanasta piparkakkukirkosta, sieltä löytyy kunnolliset keittiötilat, tilat ruokien esillepanoa varten, eteistilat, iso sali, näyttämö jne. Myös pihapiiri on kesällä kaunis, ja itse rakennus on myös ulkoisesti todella kovasti meidän molempien mieleen (1800-luvulla rakennettu, kunnostettu, kaunis, punainen ja todella maalaishenkinen puurakennus). Ainoana miinuksenahan tässä paikassa on se ettei vieressä ole merenrantaa. Olin nimittäin ehtinyt jo hekumoimaan ajatuksella upeasta auringonlaskusta, meren rannalla otetuista juhlakuvista, rantasaunasta jne. Saunasta siis ihan ajatuksen tasolla muutenkin, enhän minä sinne olisi kuitenkaan illan aikana mennyt kampausta ja meikkejä sotkemaan. :D

Mutta nyt voimme siis huokaista helpotuksesta: kirkko varattu, juhlapaikka varattu, vihkipappi mahdollisesti selvillä, ruokapuolikin on kivasti hoidossa (tarjoukset saatu muutamista hyvältä vaikuttavista paikoista). Tärkeitä ajoissa varattavia asioita ovat enää valokuvaaja, kimppujen sidonta (ja muut mahdolliset kukkakoristeet) ja kampaaja- ja meikkiajat. Vai unohtuiko vielä jotakin?

Valokuvaajan saaminen taitaakin olla se seuraava suuri missio. Pitää varmaan laittaa itselleen joku deadline mihin mennessä asia pitää olla hoidettuna ettei vaan jää vahingossa roikkumaan… :) Jonkun verran olenkin jo kuvaajaa kysellyt, mutta monet ovat olleet varattuja jo kuulemma viime kesästä lähtien. Ja juuri sinä meidän uutena hääpäivänä. Huoh.

Mikä ihme siinä oikein on että niin kauhean monen on pakko mennä samana päivänä naimisiin??! :)

Noniin, katsotaan mitä tästä “blogin” pidosta tulee, kunhan juttelen omiani ja saan ehkä samalla vähän selkeytettyä ajatuksiani sekä laitettua kivoja asioita muistiin. :)

Ihan alkuun voisin vaikka kirjoitella siitä miten me päädyimme omaan hääpäiväämme. Tässäpä siis päivän valinnasta:

Hääpäivää jahkailtiin pitkään – kesällä on niin kaunista, syksy on tunnelmallinen, talvi ja lumi on vaan jotenkin niin ihania. Vaihtoehtoina olivat siis maaliskuun alku, heinäkuun loppu tai elo-syyskuu. Ihan alkukesä ei jostain syystä sytyttänyt ajatuksena kumpaakaan, ehkä osittain siksi että tuolloin opiskelut ovat yleensä rankimmillaan, ja kesän työt ovat edessä joka tapauksessa (ihan koko kesää ei kyllä millään olisi varaa lomailla!).

Mutta plussia ja miinuksia löytyi jokaisesta harkitusta ajankohdasta, tässä niistä muutamia:

Maaliskuu
+ keväiset kimmeltävät lumihanget, hyvällä tuurilla aurinkoista tai sitten ihanaa lumisadetta, kauniit pimeät illat, lämminhenkiset juhlat kylmänä vuodenaikana
- vaikea saada viikonloppua pitempää vapaata okein mihinkään väliin, sulho vielä ensi kevään Ruotissa opiskelemassa

Heinäkuu
+ kesä, yleensä kesän parhaat säät loppukesästä, jos sataa niin menee luontevasti alkusyksyn piikkiin eikä haittaa, voisi käyttää luonnonkukkia koristelussa, lomat saa sovittua helposti, ei enää hirveästi sääskiä ym. ötököitä
- on kuitenkin jonkin verran ötököitä, hääsesonki – > pitää ehkä “tapella” paikoista, catering-firmoista jne.

Elo-syyskuu
+ syksyllä ihana, lämmin tunnelma, mikä tahansa sää kuuluu syksyyn, koristelu helppoa (syksyn lehdet, kynttilät jne.), ei olisi enää ihan niin kuuma kuin kesällä
- lomat/vapaat vaikeaa sovittaa tähän aikaan, alkaa olla nykyään yhtä paljon sesonkiaika kuin kesä

Lopulta (lähes puolen vuoden mietinnän jälkeen) ajankohdaksi valitsimme heinäkuun viimeisen viikonlopun eli 28.07.2012; kaikista eniten päätökseen vaikutti se, että lomat saa sovittua parhaiten tähän väliin ja juhlien jälkeen jää vielä viikko/pari aikaa lomailla ja ehkä reissailla ennen opiskelujen/töiden alkua. Lisäksi päivä on mukavan lähellä kihlautumisvuosipäiväämme 26.07.2010 (ollaan molemmat siis tosi huonoja muistamaan mitään tärkeiden päivien vuosipäiviä).

…No, kohtalohan ei ollut päätöksestämme ihan samaa mieltä. Erinäisten juhlapaikkaselkkauksien, ruokailunjärjestämisongelmien ja mm. yhden tuplabuukkauksen jälkeen totesimme olevamme ilman kunnollista juhlapaikkaa, ja koska oli jo marraskuun loppu (ja minua alkoi pikkuhiljaa ahdistaa koko tilanne :D ) päädyimme nyt ajateltuna todella järkevään päätökseen: hääpäivämme vaihtui päivämäärälle 21.07.2012. Noista päivän siirtoon johtaneista selkkauksista voin kertoa tarkemmin myöhemmin…

Mutta uusi päivämme osoittautui heti täydelliseksi koska saimme kuin ihmeen kautta varattua sille päivälle molempia miellyttävän, ihanan ja ONGELMATTOMAN juhlapaikan! Lisäksi saimme siirrettyä myös kirkkovarauksen aiempaa parempaan kellonaikaan. Seurakunnan työntekijän udellessa kirkkovarauksen siirron syytä sulhoni selitys oli että ei malteta oottaa niin kauaa, on pakko saaha aikasempi päivä. :)

Heips!

Osaakos kukaan auttaa (tyhmää) noviisia? :) Sivuille liittyessäni ymmärsin että täällä voisi jotenkin alkaa pitämään omaa hääblogia. Nyt en kuitenkaan hoksaa että miten sen aloittaminen oikein onnistuu.